torstai 28. tammikuuta 2016

Alakoulun koodaustunteja

Ensi syksynä uusi OPS vaatii ohjelmoinnin opettamista luokilla 1-6. Koska Lielahden koulussa ei alakoulun puolella ole vielä oppitunneilla koodattu päätin, että nyt oli korkea aika kokeilla miten se sujuu.

Luokanopettajat saivat varata 1-2h paja-aikoja ja vierailin oppitunneilla vetämässä ohjelmointia. Tässä lyhyesti kokemuksia.

Ekaluokkalaisten kanssa koodasimme kaksi tuntia. Paikalla oli puolikas luokka kerrallaan. Ensimmäiselle tunnilla tutustuimme Beebot-robottiohjelmointiin. Aluksi juttelimme hieman siitä mitä robotit ovat, mihin niitä voi käyttää ja miten ne saadaan liikkumaan. Kysyin oliko joku jo  sellaisen nähnytkin (Lielahden Prismassa kuulemma oli ollut yksi täyttämässä hyllyjä). Sitten esittelin Beebotin ja kerroin millasta peliä pelaisimme sillä.

Beebot:in piti "kerätä" loogisia paloja pelikentältä (4x4). Jokaisesta oikeasta palasta sai pisteen, väärästä menetti pisteen. Koska käytössäni oli vain yksi Beebot oppilaat ohjelmoivat sitä pareittain: ensin he sopivat mitä paloja kerätään (siniset tai pyöreät tms) ja missä palat sijaitsevat. Tämän jälkeen he saivat vuorotellen ohjelmoida robotin. Sillä aikaa muut pelasivat Beebot-peliä iPadeillä.


Toisen ryhmän kanssa kokeilimme myös sitä, että pari teki ohjeet ensin paperille, ja vasta sitten tulivat ohjelmoimaan robottia. Olisi luullut, että koodin kirjoittaminen olisi auttanut pitkän ajatteluketjun saamista oikeaksi mutta tulokset olivat usein huonompia kuin ilman suunnittelua.

Toisella tunnilla tutustuimme ScratchJr iPad appsiin. Näytin ensin tykin kautta miten hahmot saadaan liikkumaan, miten hahmoja lisätään ja taustakuvaa vaihdetaan sekä miten hahmo saadaan puhumaan koskettamalla sitä (vuorosanojen äänittäminen). Toisen ryhmän kanssa ehdimme tehdä myös silmukoita ja siirtyä tasolta toiselle. Yllättävän paljon ekaluokkalaisetkin saivat tästä ohjelmasta irti.

ScratchJr
Nelos- ja viitosluokkalaisten kanssa aloitimme myös ScratchJr:lla. Ohjelma kiinnosti myös isompia oppilaita ja he tekivätkin näppärästi pidempiäkin tarinoita, joissa on useampia hahmoja sekä tasoja. Näiden ryhmien kanssa kävin läpi hieman tarkemmin ohjelman hallintaa: miten asiat saadaan tapahtumaan samaan aikaan ja miten ne saadaan tapahtumaan peräkkäin viestien avulla. Molemmat ryhmät opettelivat ohjelmaan kaksoistunnin ajan ja nelosluokka sovelsi tietojaan tekemällä Hölmöläistarinat animaatioksi. Tarinassa tarvittava esine piirrettiin ensin paperille ja sitten  valokuvattiin hahmoksi. Tämä ryhmä ei äänittänyt vuorosanoja vaan kirjoitti ne puhekupliin.

Hölmöläisten TV animaatio ScratchJr
Lego-ohjelmointia kokeiltiin kolmos-, nelos- ja viitosluokkien kanssa. Meillä oli valmiina EV3:n perusrobotit ja käytimme iPadin Lego Programming appsia. Kävimme ensin läpi robotin osat ja sen mikä niiden rooli on. Sitten näytin miten robotin saa kulkemaan eteenpäin ja kääntymään. Helpoin tapa säätää robotin kulkemaa matkaa sekä sen tekemää käännöstä tuntui olevan moottorin pyörimisajan säätö. Sitten näytin vielä miten robotin saa pysähtymään seinään ultraäänisensorin avulla.

EV3 Lego Programming iPad appsi

Tämän jälkeen oppilaat saivat haasteeksi ohjelmoida robotin kiertämään esteen (penaali) ja palaamaan lähtöviivalle (maalarinteippi). Toinen haaste oli saada robotti pysähtymään mustalle viivalle. Ja kolmas oli tehdä "pölynimurirobotti" joka toimisi lakkaamatta. Oppilaat ohjelmoivat robotteja pareittain ja koska kaikille pareille ei riittänyt robotteja he aloittivat pelaamalla Robo logic HD iPad peliä. Kun jokin pari sai haasteen valmiiksi he siirtyivät pelaamaan ja pelaajat siirtyivät robottihaasteen pariin. Kaksoistunnin aikana kaikki saivat tehtyä ensimmäisen haasteen ja puolet toisen haasteen. Muutama oppilas sai tehtyä myös pölynimurin.


Kaiken kaikkiaan oppilaat olivat innostuneita ohjelmoinnista. Robottien ohjelmointiin pystyi sitomaan mukaan hyvin tosielämän aihepiirejä kuten liikenne, fysiikka (ääni, valo, sähkö, energia) ja sekä matematiikkaa (pienempi kuin vertailuja, etäisyyden ja ajan mittaamista, logiikkaa). Animaatioiden tekeminen soveltui puolestaan äidinkielen ja kuvataiteen kanssa yhdistettäväksi projektiksi. Hieman jäin miettimään onnistuuko tämä ensi vuonna ilman minua (kuten toivon). Ehkä näillä ohjeilla?