Lietsun koodauskerhon kevät

Lietsun koodauskerho jatkoi monipuolista ohjelmointiin tutustumista myös kevätkaudella. Syksyllä aloittaneista kerholaisista vain 4 innokkainta jatkoi keväällä mutta onneksi saimme kaksi uutta 7. luokkalaista täydentämään tiimiä.

Tammikuussa syntyi pari Racket-peliä Bootstrap-projektin ohjeiden mukaan. Sitten kerholaiset tutustuivat Lego-robotteihin rakentamalla robotteja netistä löytyvien valmiiden ohjeiden pohjalta. Varsinainen RoboCupJunior-kilpailuihin valmistautuminen lähti liikkeelle sumorobotin rakentamisella.

Hiihtoloman jälkeen saimme viimein lisää Lego-robotteja ja samoihin aikoihin syntyi poikien päässä idea huippunopeasta UltraCar:ista. Aivan viime metreillä päätimme koota vielä yhden alkeispelastus-robotinkin. Näiden kolmen robottin rakentelun sekä ohjelmoinnin parissa vierähtikin sitten koko loppukevät.

Sumo-Lietsu

Sumo-Lietsu posteri

Sumo-Lietsun rakensi ja ohjelmoi 6. luokkalainen Lauri Pahkala. Hän suunnitteli, rakensi, ohjelmoi ja testasi väsymättä robottiaan koko kevään. Sumo-Lietsu osallistui RoboCupJunior kisoissa Innokas-robottisumoon.

Aivan ilman kommelluksia ei Sumo-Lietsukaan selvinnyt kisoissa: se ei päässyt läpi ensimmäisestä katsastuksesta pituutensa takia. Painon kanssa ei onneksi ollut ongelmia (700g).

Sumo-Lietsu ei mennyt ensimmäisestä katsastuksesta läpi

Sumo-Lietsu taisteli älykkyytensä avulla hienosti jopa itseään paljon isompia vastustajia vastaan.

The Saviour

Kerhomme alkeispelastusrobotti ei osannut Tampereelta lähtiessä seurata mustaa viivaa. Robottiin oli kiinnetty ensin yksi, sitten kaksi valosensoria ja ohjelmointi-ideoita oli haettu katselemalla useampikin youtube-video mutta siitä huolimatta robotti ei selvinnyt edes siitä ensimmäisestäkään mutkasta.

Onneksi menomatkalla Joensuuhun pelastustiimimme ohjelmoijat (Ulrika Kaara ja Lauri Pahkala) saivat Pohjois-Hervannan koulun robottiguruilta arvokkaita vinkkejä. Vinkki nro 1 oli käyttää värisensoria "reflected light"-asetuksella (ei "color").

Kisapaikalla tiimimme keksi Vinkki nro 2:n seuraamalla muiden kilpailijoiden robottien toimintaa: valosensoreita ei kannattanut laittaa aivan kiinni toisiinsa! Tämän oivalluksen jälkeen robotti korjattiin ja ohjelmoitiin uudelleen ja kuin ihmeen kaupalla se alkoi seurata viivaa torstai-iltana!

The Saviouriin tehdään tärkeitä muutoksia kisapaikan rakentelupisteessä

Tässä The Saviour seuraa ensimmäisen kerran mustaa viivaa! Voi sitä riemua!

Lopulta The Saviour:ia testattiin, korjattiin ja koodattiin tiiviisti koko kilpailun ajan. Sen renkaat vaihdettiin telaketjuihin ja sen koodiin tehtiin lisää tarkennuksia. Erityisesti palastusradalla oleva ylämäki osoittautui vaikeaksi päästä ylös samoin 90-asteen mutkat tuottivat ongelmia. Lopulta koodi oli niin herkkä, että jos sen sääti toimimaan hyvin ylämäessä niin tiukat käännökset eivät enää toimineetkaan. Myös kisapaikan valaistusolosuhteet olivat hankalat: testiradalla ja kisaradalla valaistus oli erilainen, joten vaikka robotti suoritti testiradan hyvin, itse kilpailussa se ei enää onnistunutkaan. Pitänee harjoitella valosensorin kalibrointi ensivuoden kisoja silmällä pitäen... 

Lauri ja Ulrika tekivät kisan jälkeen vielä esittelyvideon, josta näkyy mitä kaikkea The Saviour lopulta osasi tehdä (ja miltä se lopulta näytti):

UltraCar

Team UltraCar:in tavoitteena oli tehdä mahdollisimman nopea auto. Pojat rakensivatkin auton, jossa jokaisella renkaalla oli kaksi moottoria sekä nopeutta lisäävä vaihteisto. Moottoreita ohjasi kaksi NXT-yksikköä, jotka keskustelivat toistensa kanssa BT-yhteyden avulla.

UltraCar osallistui Innokkaan Freestyle-kisaan. Kilpailusuoritukseen kuului robotin esittely SciFest-messuilla, posterin tekeminen sekä mainosvideon teko.

Team UltraCar:in muodostivat kolme 7.luokkalaista: Onni Pakka, Joel Ålander sekä Kasperi Kirijatshenko.

UltraCar posteri

Team UltraCar sai kisoissa Kunniamaininnan

 Tässä vielä videokooste kerhomme kisasuorituksista ja vähän muidenkin.

Kerhon vetäjän näkökulmasta nämä Lego-projektit olivat todella onnistuneita monestakin syystä.  Ensinnäkin kerholaisia ei ollut vaikea motivoida tekemään robotteja, koska heillä oli tavoite selvänä: kisareissu odottaisi kaikkia, jotka saisivat robotin kisakuntoon. Toinen erittäin tärkeä aspekti oli  tiimien muodostuminen ja toisten auttaminen. Erityisesti Freestyle-robotin tekemisessä tiimin jäseniltä vaadittiin monenlaista osaamista: ideointi, rakentaminen, ohjelmointi, valokuvaaminen, videokuvaaminen, editointi, messuilla esittely jne. Myös alkeispelastus osoittautui mielenkiintoiseksi ja sangen haastavaksi lajiksi, ei vähiten sen takia, että kerhon vetäjä ei ollut koskaan itse tehnyt, saati nähnyt toimivaa viivanseuraajarobottia. Ja ilman näitä kisoja viivanseuraajan tekeminen olisi saattanut jäädäkin vain haaveeksi. Onneksi kisoissa oli vallalla auttamismentaliteetti ja muiden joukkueiden vinkkien ja vihjeiden avulla robottimme ja ohjelmoijamme kehittyivät huimasti!

Kiitos Innokas-verkosto ja RCJ-Finland hienoista kisoista! Ensivuonna uudelleen!